Vaikka se voisi tuntua kuinka ikävältä tahansa, joskus epämukavien tunteiden ja epävarmuuksien käyminen lävitse, on ainoa tapa nähdä asiat selvästi. Kun rakastutaan, on tunne ylitsevoimainen, eikä sitä tunnu pysäyttävän mikään. Viimeinen mielessä oleva asia on epäilykset suhteen vahvuudesta. Edes sen miettiminen tuntuu vakavalta petokselta suhdetta kohtaan, vaikka ääneen sanoja ei lausuttaisikaan.
Tietyn pisteen jälkeen ei haluta miettiä, onko kumppanin arvot samanlaisia kuin omat arvot, onko puoliso juuri se, kenen kanssa halutaan siirtyä kuherruskuukausien kiihkosta pitkään suhteeseen, kasvattaa lapsia, vanheta yhdessä, käsi kädessä. Kaikista näistä asioista on todennäköisesti keskusteltu suhteen alkuaikoina, mutta niiden miettiminen kirkkaalla mielellä tuntuu töykeältä rakasta kohtaan.
Tämä on kuitenkin välttämätöntä, sillä muuten epävarmuus syö sisältä, kunnes rakkaus itsessään kuolee. Vaikka toista rakastaisi kuinka paljon tahansa, epävarmuus suhteessa on luonnollista aika ajoin. Tähän voi kuulua tunne siitä, rakastaako toinen itseä, yhtä paljon kuin itse rakastaa tätä. Luottamuksen antaminen voi olla haastavaa ja pitkäkestoista toimivuutta voidaan epäillä. Kun kyseessä on sydämen asia, ei kukaan tiedä varmasti lopputulosta.
Epävarmuus ja ikävät tunteet voivat putkahtaa pinnalle koska tahansa ja pysyä mielessä, vaikka niitä kuinka välttelisi. Tähän voi olla hyvä syy, tai se voi olla pelkkää vainoharhaa, mutta itseä on kuunneltava. Tämä ei tarkoita sitä, että epävarmuuksille tulee antaa valta, vaan sitä, että asiat tulee käydä lävitse omassa mielessä ja tarvittaessa esimerkiksi terapeutin kanssa. Näin päästään perille siitä, mikä mieltä oikeasti kaivertaa, onko siihen loogista ratkaisua ja mitä ajatukset tarkoittavat suhteelle. Ajatuksia voi myös tuoda kumppanin kanssa esille varovasti, syyllistämättä ja syyttämättä. Tämä auttaa toista ymmärtämään, mitä omassa mielessä liikkuu ja toimimaan tukena, kun oma mieli on sekavampi.
