Kun Emmanuel Macron voitti Ranskan viimeisimmät presidentinvaalit, suurimmaksi puheenaiheeksi nousi välittömästi Emmanuelin ja hänen vaimonsa Brigitten ikäero. Eikä edes itse ikäero sinänsä, vaan se että Brigitte on kaksikymmentäviisi vuotta Emmanuelia vanhempi! Lehdet kaikkialla Suomi mukaan lukien käsittelivät aihetta, ja ihmiset ottivat kantaa puolesta tai vastaan. Ymmärrettävää kyllä, polemiikki aiheutti myös vastalauseiden myrskyn, jossa päivittelijöitä syytettiin seksismistä. Miksi kukaan ei lotkauttanut korvaansakaan kun Donald Trumpin vaimo tuli julkisuuteen? Tietysti vanhalla, rikkaalla ja tunnetulla miehellä on puolta nuorempi vaimo, sehän nyt on ollut niin kautta aikojen.
Sittemmin Macronit ovat hiljentäneet kriitikot koska (a) he vaikuttavat rakastuneilta, (b) kaikki heidät tuntevat ovat vakuutelleet julkisuudessa, että pariskunnalla menee äärimmäisen hyvin ja he ovat toistensa suurin tuki ja turva ja (c) kenties myös siksi, että Brigitte ei näytä ikäiseltään, joten hänelle annetaan anteeksi se, että hän on varastanut nuoren ja komean Emmanuelin naisilta, jotka ovat hänen omaa ikäluokkaansa.
Perinteisesti on ollut täysin normaalia, että mies ottaa paljon nuoremman vaimon, kun taas vaimo paljon nuoremman aviomiehen kanssa on ollut pelkkä vitsien aihe. Miksi ihmeessä mies haluaisi olla vanhemman naisen kanssa, kysytään. Taustaoletus on yleensä, että mies haluaa mahdollisimman hyvännäköisen naisen, ja ikä rumentaa. Vaikka syitä sille, että vanhempaa naista ja nuorempaa miestä katsotaan karsastaen on varmasti muitakin, jo näiden oletusten purkamisessa on tekemistä.
Ensinnäkin, haluaako mies mahdollisimman hyvännäköisen naisen? Tietysti niin miehet kuin naisetkin periaatteessa haluaisivat, mutta ulkonäkö on loppujen lopuksi hyvin pieni tekijä parin valinnassa. Kumppanikandidaatteja kun ei roiku joka oksalta, joten jos joku on omiin kriteereihin nähden ihan hyvän näköinen, hänen kanssa tulee hyvin toimeen, kemiaa on, ja kumpikin vielä sattuu olemaan vapaa ja valmis suhteeseen, niin siinä voi jo taputella itseään selkään. Eli ulkonäkö sinänsä ei ole yleensä tärkein tekijä.
Seuraava kysymys on, rumentaako ikä naista? Oletus, että rumentaa, taitaa olla enemmän perua naistenlehtien neuroottisten naisjournalistien päästä kuin miehiltä itseiltään. Tietysti kaikilla (sekä miehillä että naisilla) on oma ikähaarukkansa, eli kuinka paljon itseä nuorempi ei näytä liian nuorelta, ja kuinka paljon itseä vanhempi ei näytä liian vanhalta. Mutta normaalisti ihmisten suvaitsevaisuus iän suhteen on esimerkiksi nelikymppisille sellainen kymmenen vuotta puoleen tai toiseen. Itse ikää paljon tärkeämpiä tekijöitä ulkonäön suhteen ovat esimerkiksi fyysinen kunto, yli- tai alipainoisuus, ja tyyli niin vaatteissa, kengissä ecco tai hiuksissa.
Nuoret miehet tunnetusti ihailevat vanhempia naisia. Monen monta romaania ja elokuvaa keskittyvät nuorten miesten ensimmäisiin ihastuksiin, joiden kohteena on paljon vanhempi nainen: opettaja, ystävän äiti tai kylän leskikaunotar. Elokuvien naisista ihailluimmat ovat usein ainakin yli neljänkymmenen, monet paljon vanhempia. Esimerkiksi Isabelle Huppert on kuusikymmentäviisivuotias ja jättää varmasti varjoonsa juuri kenen tahansa naisen. Ikä tuo karismaa, tyyliä, kokemusta ja viisautta. Itsevarmuus on kauneutta, ja ainakin julkisuuden naisten suhteen vaikuttaa siltä, että he alkavat todella hyväksyä itsensä ja arvostaa omaa ulkonäköään vasta yli neljänkymmenen iässä. Tämä on erikoinen kontrasti sille, että perinteisen naistenlehtien ja iltapäivälehtien viisauden mukaan neljäkymmentä on se raja, kun nainen ei enää ole kaunis tai seksikäs vaan korkeintaan hehkeä ikäisekseen, nuorekas tai hyvin säilynyt. Joten ehkäpä syy siihen että naisilla ei usein ole paljoa heitä itseään nuorempia miesystäviä on ennakkoluulo, eikä se että nuoret miehet eivät heitä huolisi.
